Ystävät

Jouni Orenius

Koiran nimi, rotu ja ikä:
Yoko, Bordercollie, 8

Kotipaikkakunta:
Turku

Seura:
Turun seudun agilityurheilijat ry

1. Kuinka agility-urasi alkoi?
Veljeni kysyi minulta kesällä 2005 haluaisinko ohjata Yokoa mm-karsinnoissa. Aikaa karsintoihin oli pari viikkoa ja päätin kokeilla. Harjoittelimme yhdessä muutaman kerran ja sitten mentiinkin karsintoihin, jotka olivat ensimmäiset kisani.

2. Miksi valitsit juuri agilityn?
Koko agilityharrastus tuli aika lailla "puun takaa". Karsintojen jälkeen jatkoin harjoittelua ja pian aloimme pärjätä kilpailuissa ja päätin jatkaa lajin parissa. Lajissa vain oli jotain uudella tavalla kiehtovaa, mihin en muissa lajeissa aikaisemmin ollut törmännyt.

3. Miten ja kuinka usein harjoittelette?
Kerran pari viikossa. Yleensä jo harjoittelemaan mentäessä on mielessä jokin tietty rata tai radan osa, jota haluaa hioa. Tärkeää on harjoituksen suunnittelu etukäteen.

4. Miten valmistaudutte kisaan? Kerro pari toimivaa vinkkiä!
Yleensä käydään vähän ”herkistelemässä”. Eli lyhyehkö harjoitus ennen kisoja. Ennen kisoja ei kannata treenata mitään liian vaikeaa, vaan pyrkiä saamaan onnistumisia, minkä jälkeen voi luottavaisin mielin lähteä kisaamaan. Lyhyt treeni ennen kisoja tekee hyvää myös koiralle, niin jää paukkuja itse kisaan.

5. Mieleenpainuvin kilpailukokemuksesi?
Mm-finaali Helsingissä 2008. Mieleenpainuvaksi kisan teki mm-pronssin ohella itse rata, joka ei mennyt aivan niin kuin olin suunnitellut. Toisin sanoen ohjasin monessa kohdassa eri tavoin, kuin tutustumisessa olin ajatellut.

6. Kuinka rentoudut ja palkitset itsesi ja koirasi kisojen jälkeen?
Yleensä kisojen jälkeen on aina mielessä jotain, mitä haluaa treenata, jotain, mikä itse kisassa ei ehkä mennyt ihan nappiin. Mitään erityistä rentoutumiskeinoa ei ole. Palkkio sekä koiralle ja itselle on, kun pääsee uudestaan radalle.

7. Onko sinulla esikuvia agilityssa tai muissa koiraurheilulajeissa?
On monia hyviä agilityohjaajia, joilta pyrin saamaan uusia, omaan ohjaamiseen sopivia tekniikoita ja ideoita, joiden avulla kehittyä ohjaajana.

8. Miksi Suomi menestyy maailmalla koiraurheilulajeissa vuodesta toiseen?
Uskoakseni Suomessa harjoitellaan ammattimaisemmin, kuin monessa muussa maassa. Myös itse kilpailu- ja harjoittelutoiminnan ulkopuolella tehdään Suomessa paljon lajin (agility) eteenpäinviemiseksi. Meillä on useita lajia ammatikseen tai ainakin osittain kouluttavia osaajia, jotka myös itse kilpailevat huipputasolla. Ja tietysti puitteet, esimerkiksi talviharjoitteluun on meillä huippuluokkaa.

9. Mitä aloittelijan kannattaa ottaa huomioon aloittaessaan agilityn?
Agility on erittäin palkitseva, mutta samalla vaativa laji. Vinkkejä harjoitteluun kannattaa hakea kokeneilta harrastajilta. Näin säästyy usein turhalta työltä, koska kerran väärin opetettua asiaa on usein hankala korjata jälkikäteen.