Ystävät

Kati Huttunen

Koiran nimi, rotu ja ikä:
Kesänkeijun Milla Magia (Taika), jackrussellinterrieri, 5 v

Kotipaikkakunta:
Siilinjärvi

Seura:
Hukka-Putki

1. Kuinka agility-urasi alkoi?
Näin ensimmäisen kerran agilityä joskus v. 1995, kun olin katsomassa Kuopio-hallissa agilitykilpailuja. Idea oli tuttu hevospuolelta. Aloitin itse agilityn ensimmäisen koirani, jackrussellinterrieri Tiltun kanssa v. 1997 viikonloppukurssilla Turussa ja samana keväänä Hukka-Putken ensimmäisellä alkeiskurssilla Kuopiossa.

2. Miksi valitsit juuri agilityn?
Opiskelijana rahat ei riittäneet hevosharrastukseen, ja koiran hankkimisen jälkeen agility vaikutti luontevimmalta harrastukselta. Koira tykkäsi kuin hullu puurosta, joten sille tielle jäimme.

3. Miten ja kuinka usein harjoittelette?
Harjoittelemme kentällä kesäkaudella noin kerran viikossa. Harjoitusryhmäläiset suunnittelevat kukin vuorollaan harjoitukset ennalta sovittujen teemojen mukaisesti. Omassa pihassa on muutama hyppy, putki ja pujottelu, joten pikkuisia tekniikka-harjoituksia tehdään kesäaikaan välillä tiuhempaan (2-3 krt viikossa), välillä harvempaan (1-2 krt kuukaudessa).

Talvella pidämme pidemmän tauon sekä harjoituksista että kisoista, talviharjoitukset yksin tai muutaman koirakon ryhmässä lyhyitä tekniikkapätkiä.

4. Miten valmistaudutte kisaan? Kerro pari toimivaa vinkkiä!
Helpotan harjoituksia viimeisellä viikolla varsinkin ennen isoja kisoja, pyrin olemaan ajoissa kisapaikalla ettei tarvitse hermoilla radalle ehtimisestä, kesäkuumalla lisään nestettä ruuan joukkoon (koira juo kisapaikalla huonosti).

5. Mieleenpainuvin kilpailukokemuksesi?
Maajoukkueeseen pääsyn ratkaissut finaalirata viime kesänä oli kyllä mieleenpainuva kokemus, koska "kaikki tai ei mitään" –asenne on aina ollut vaikea saada päälle silloin kun oikeasti on tosi kyseessä –sillä kertaa se onnistui. Mieleen on jäänyt myös mm. yksi Open SM-finaalirata joskus vuonna miekka ja kirves, kun ensimmäinen agilitykoirani Tiltu päätti jäädä An harjalle odottelemaan että ohjaaja rauhoittuu ennenkuin tulee alas. Mieleenpainuvaksi tilanteen tekee se, että englantilainen tuomari ohjeisti minua rukoilemaan koiraa polvillani jos ei muu auta.

6. Kuinka rentoudut ja palkitset itsesi ja koirasi kisojen jälkeen?
Tarvitsen heti radan jälkeen hetken aikaa kahdestaan koiran kanssa, menipä hyvin tai huonosti… Yleensä asiat on perspektiivissä jo jäähdyttelylenkin jälkeen. Raskaiden kisaviikonloppujen jälkeen elellään tavallista elämää, lenkkeillään ja pidetään ainakin muutama päivä treeneistä taukoa.

7. Onko sinulla esikuvia agilityssa tai muissa koiraurheilulajeissa?
Esikuvia agilityssä on useitakin, itse arvostan eniten ohjaajia, jotka ohjaavat selkeästi ja ovat myös opettaneet koiransa taitavaksi. Parhaat fiilikset saa aikaan koirakot, jotka vielä lisäksi liikkuvat täydellä sydämellä ja sitä myöten veitsenterällä koko ajan!

8. Miksi Suomi menestyy maailmalla koiraurheilulajeissa vuodesta toiseen?
Suomalaisen tyyppivika taitaa olla, että kun jotain tehdään niin se tehdään kunnolla. Jonkunasteinen kylähulluuskin taitaa olla tarpeen. Innokkuus yhdistystoimintaan varmaan myös ollut avuksi?

9. Mitä aloittelijan kannattaa ottaa huomioon aloittaessaan agilityn?
Motivaatio on agilitykoiran kallisarvoisin ominaisuus, sitä ei kannata hukata missään vaiheessa. Perusasiat kannattaa opetella huolellisesti, sillä virheiden korjaaminen on aina työläämpää kuin uuden asian opettaminen oikein.